Näpertelyterapiaa

Minä rakastan muistikirjoja. Niitä ja vihkoja, kyniä, kumeja, tusseja, kartonkia, kalentereita, post-it -lappuja... Oikeastaan lähes kaikkea, mitä kirjakaupan paperiosastolta löytyy (kirjoja rakastan myös, mutta ne kuitenkin kuuluvat eri kategoriaan). Pelkkä noiden tavaroiden hypistely kirjakaupassa saa hymyilemään, ja useimmiten jotain tarttuu mukaankin. Viime aikoina olen tosin malttanut aika hyvin hillitä itseni ja jättää muistikirjat kauppaan, sillä niitä on kertynyt jo ihan kiitettävästi siitäkin huolimatta, että keväällä hankkiuduin surutta eroon joistakin, jotka keräsivät pölyä varastoissani.

Päällimmäisenä Moleskine-kalenterini, kirjavakantiseen muistikirjaan teen nopeat muistiinpanot ja kuljetan sitä kalenterin kanssa mukanani. Alimmaisena Bullet Journal, joka toimii minulla eräänlaisena päiväkirjana.

Lapsena keräilin pyyhekumeja, ja muistelen niitä olleen joskus kenties kolmannella luokalla ainakin kaksi täyttä penaalia. Useimmat jäivät kokonaan käyttämättä (ja olivat muutenkin lähestulkoon käyttökelvottomia pyyhkimisominaisuuksiltaan), mutta niitä oli ihana hypistellä ja vaihdella kavereiden kanssa. Muistan, miten tyydyttävää oli kouluvuoden alussa saada uudet vihkot, kynät ja kumit, joita järjestelin tyytyväisenä pulpettiini ja yritin täyttää kauniilla käsialalla alusta loppuun. Myönnän myös käyneeni vihkokaapilla aina silloin tällöin hakemassa ihanan, uuden vihkon ihan omaan käyttööni, milloin mihinkin. Olen siis ollut auttamaton "stationery-addikti" jo ihan lapsesta saakka (harmillista muuten, ettei suomen kielessä ole vastaavaa sanaa kuvaamaan kaikkea tämän addiktion piiriin kuuluvaa!).

Bullet Journal -muistikirjani ja kynät, joita enimmäkseen käytän sen täyttämiseen (Staedtler Fineliner -värikynät ja Sista-Vip Calligraphy 2.0)

Koristelen Bullet Journaliani scrapbook-papereilla ja erilaisilla mietelauseilla sekä lainauksilla.

Mitä minä sitten kaikilla muistikirjoilla ja vihkoillani teen? En oikeastaan paljon mitään. Monesti aloitan päiväkirjan pitämisen tai jonkin muun vastaavan käytön, mutta yleensä sitä ei jatku mainittavan pitkään. Täytyy kuitenkin todeta, etten usko olevani ainoa ihminen, jolta löytyy pino alkupäästä täytettyjä ja sittemmin unohtuneita muistikirjoja! Omalla kohdallani samankaltainen aloitusinto-ilmiö kattaa myös kalenterit. Yleensä aina jonkinlaisen uuden elämänvaiheen alussa minulle iskee pakonomainen tarve ostaa uusi kalenteri, ihan riippumatta siitä, onko edellinen lähestymässä takakanttaan vai ei. Tätä onneksi tapahtuu sentään vähän harvemmin, aika usein käytän yhden kalenterin loppuun ennen uuden aloittamista. Joku järki näissäkin puuhissa on yritettävä pitää. Huom! Yritettävä...

Omat avainsymbolini. Näiden toimivuus selviää varmasti käytön kautta, muutoksia teen tarvittaessa.

Neljä päivää yhdellä aukeamalla tuntuu toimivan ihan hyvin ainakin toistaiseksi. Myöhemmin innostuin koristelemaan aukeaman kukilla jokaiselta reunaltaan, mutta siitä juuri pidänkin tässä puuhassa. Piirtely ja näpertely rentouttaa ihmeellisesti!

 Intohimoinen kalenterirakkauteni on vienyt minut myös Youtuben "plan with me" -kalenterivideoiden pariin, joissa samanhenkiset ihmiset koristelevat kymmenien dollareiden arvoisia kalentereitaan varta vasten kalenterikäyttöön tarkoitetuilla tarroilla, joita puolestaan myydään lukuisissa nimenomaan kalenteritarroihin erikoistuneissa Etsy-verkkokaupoissa. Saa nähdä, milloin moinen ilmiö rantautuu Suomeenkin...

Kuukausinäkymää varten tulostin netistä kalenteripohjan kokeiltuani ensin käsin piirtämistä. Tämä kuitenkin miellyttää minua paljon enemmän ja tuo aukeamiin vaihtelua.

Tällä trackerilla seuraan tapoja, jotka haluan saada säännölliseksi osaksi jokaista päivääni. Minua tällainen motivoi kummasti!

Kalenterivideoiden kautta tutustuin myös Bullet Journal -ilmiöön, ja se koukutti minut video videolta yhä tiukemmin. Linkkaamallani sivustolla esitellään Bullet Journalin perusajatus, mutta itseäni kiehtoo erityisesti intohimoisten käyttäjien paneutuminen muistikirjan koristeluun, kirjoitustyyliin, erilaisiin listoihin (tunnustaudun suureksi listaihmiseksi tässä yhteydessä)... Ja kun samassa jutussa yhdistyvät kaikki tämän postauksen alussa listatut intohimon kohteeni, niin eihän parempaa harrastusta voisi ollakaan!

Ainakin omalla kohdallani Bullet Journalia voisi verrata Mindfulness -värityskirjoihin, jotka ovat nykyään täyttäneet kauppojen hyllyt kirjaosastoilla. Muistikirjan koristelu ja täyttäminen on jotenkin ihan hirveän rentouttavaa, ja samalla tulee kerättyä päiväkirjamerkintöjä ja luotua järjestystä arkeen ja elämään. Right up my alley. Ja olen jo luvannut itselleni, että jos tästä tulee jatkuva tapa, niin nykyisen muistikirjan täytyttyä saan hankkia itselleni jonkun oikein hienon seuraavaksi Bullet Journaliksi. Siinäpä vasta motivaatiotekijä!