Mäntyniemessä on saatu paljon pihatöitä aikaiseksi. Tekemistä on hurjasti, ja tänä vuonna meillä onkin palkattu työntekijä auttamassa. En yleensä ole erityisemmin nauttinut pihan ja puutarhan hoidosta tai hakeutunut haravan varteen (voisi sanoa, että olen suorastaan vältellyt moista), mutta jostain syystä tänä keväänä kaikki mahdolliset pihatyöt ovat innostaneet erityisen paljon. Edelleen epäilen ikääntymisen olevan iso selittävä tekijä sekä Kesälahdelle muutossa että yht'äkkisessä puutarhanhoitoinnostuksessa, mutta jos ikää on kiittäminen, niin onpas vanheneminen siinä tapauksessa mahtavaa!
Tänä kesänä en ole ajatellut vielä toteuttaa sen kummempia puutarhasuunnitelmia, vaan kaikki todennäköisesti sujuu tutulla kaavalla. Äiti on tilan vakituisena asukkaana ollut meidän puutarhakuvioistamme vastuussa, ja ihan mielelläni nyt auttelen häntä parhaani mukaan. Samalla voi miettiä, mitä kaikkea uutta haluaisi ensi kesänä kokeilla, ja tarvittavia toimenpiteitä voi sitten tehdä jo valmiiksi tänä kesänä ja syksynä.
Haluaisin kyllä kovasti tehdä kasvimaastamme vähän isomman, ja kasvattaa siellä vähän tavoitteellisemmin erilaisia kasviksia. Olisi hienoa olla mahdollisimman omavarainen. Haluan kuitenkin rauhassa miettiä ja suunnitella, sillä en pidä itseäni kovin kummoisena viherpeukalona. Niitä juttuja täytyy ensin vähän opetella ja ottaa selvää asioista. Sitäpaitsi jos nyt ensin muutenkin asettuisi itse tänna eloilleen, ja sitten vasta ryhtyisi kasvattamaan jotain uutta niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin.
Helatorstain iltana kävimme siskoni kanssa rantasaunassa, omalta kohdaltani ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Olen kyllä todellakin kypsynyt monella tapaa, sillä aiemmin saunominenkaan ei ole ollut erityisemmin minun juttuni. Toki olen aina tykännyt saunassa käydä, mutta hyvin helppo on siitä myös ollut kieltäytyä. Ja muutenkin saunasesonki on minulla sijoittunut enemmän keskikesälle, kun järvivesi on miellyttävän lämmintä. Kylmässä järvessä en ole halunnut kastautua, joten mitäpä sitä suotta rantasaunaankaan sitten vaivautua. No, nyt on talviturkki heitetty, kävimme muistaakseni peräti kolme kertaa järvessä! Eikä ollut yhtään kamalaa, vaan aivan ihanan virkistävää! Tänään täytyy ehkä kokeilla savusaunaa pitkästä aikaa, sillä siellä en ole koskaan erityisemmin viihtynyt. Jospa kelkka kääntyisi senkin kohdalla, kun sellaisella linjalla tunnutaan nyt olevan.
Sain käyttööni isän digijärjestelmäkameran, jolla olenkin melkoisen innokkaasti ottanut kuvia nyt pari päivää. En tiedä valokuvauksesta juuri mitään, ja tähän asti olen käyttänyt vain kännykkää, jolla mielestäni saa kyllä varsin kelvollisia otoksia aikaiseksi. Mutta voi hyvinkin olla, että olen löytänyt itselleni uuden harrastuksen! Myöhemmin (toivottavasti) täällä blogissa voi nähdä kehityksen valokuvaustaidoissani, kun vertaa alkupuolen kuvia myöhempiin. Sekin jää taas nähtäväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti