Odottelua

Jälleen on takana aurinkoinen viikonloppu Kesälahdella, ja samalla varsin tapahtumarikas viikko. Joensuulaisuutta on jäljellä nyt kaksi viikkoa ja kaksi päivää.

Olen jo vienyt jonkin verran tavaraa Kesälahdelle, jotta muutto sujuisi sutjakasti sitten parin viikon päästä. Ensi viikonloppuna siirtyy taas yksi autollinen. Tiistaina laitoin Toriin myyntiin ison osan huonekaluistani, ja kaikki menivät kaupaksi samana iltana. Sänky haettiin tänään. Nyt jäljellä on varavuode, pöytä, työtuoli ja eteisen lipasto peileineen. Vaikka tiistaina ja keskiviikkona tavaroiden lähtiessä uusiin koteihinsa yksi toisensa jälkeen tuntui hetken jopa hieman haikealta, on olo tällä hetkellä ihanan kevyt. Asunto tuntuu avaralta ja rauhaisalta, ja minulla on kaikki, mitä tarvitsen viihtyäkseni.

En malta odottaa muuttoa.

Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä vaikeammalta tuntuu keskittyä koulutöihin. Tekemistä nimittäin riittää, eikä se toki kesäksikään kokonaan lopu. Tarkoitus on ainakin hieman työstää gradua myös kesäkuukausina. Vaatii kuitenkin melkoista tahdonlujuutta saada todella jotakin aikaiseksi, kun niin paljon mieluummin puuhailisi ulkona etenkin Kesälahdella ollessa. Täytyy todella yrittää ottaa näistä viimeisistä Joensuun-päivistä kaikki irti, jotta niiden aikana saisi mahdollisimman paljon kirjoittamista tehdyksi. En voi kyllä myöntää olevani erityisen tunnettu senlaatuisesta itsekurista (nimimerkillä Aloitin opiskelut vuonna 2007...), mutta yrittänyttä ei laiteta.

Tänä viikonloppuna minun tehtäväkseni osui puuveneen tervaaminen. Se olikin ensimmäinen kertani tervasuti kädessä, mutta ihan mielelläni sen tulevinakin keväinä hoidan tämän kerran perusteella. Hyvällä tuurilla viikon päästä voisi löytyä jo aikaa lähteä soutelemaan, ainakin jos ilmat osuvat kohdilleen. Tällä kertaa järvellä oli sellaiset vaahtopäät, ettei soutukuntoisen veneen puuttuminen juuri haitannut.

Kevät oli taas viikossa edennyt hurjin harppauksin - nyt on juuri se huikean ihana aika, kun vihreän eri sävyt värittävät maiseman huumaavan raikkaaksi, ja maasta tihkuva energia on suorastaan käsinkosketeltavaa. Tähän aikaan vuodesta huomaan aina ajattelevani, että rakastan kevättä vuodenajoista kaikkein eniten! Kunnes sitten tulee kesä...ja syksy...ja talvi. Onneksi ei ole pakko valita yhtä. Ja suotta moista edes miettii, parempi vain nauttia juuri nyt tästä hetkestä ja ottaa kiitollisena vastaan kaikki, mitä se tarjoaa.