Taakse jää

Kuten edellisessä kirjoituksessani sanoinkin, tuntuu Kesälahdelle muuttaminen parhaalta ratkaisulta pitkään aikaan. Vaikka tänne maalle vakituisesti siirtyminen vaatiikin monenlaista pientä järjestelyä, uskon sen olevan kaiken vaivan arvoista.

Ei Joensuusta lähteminen kuitenkaan aivan yhdentekevää ja helppoa ole.

Olen nyt asunut Joensuussa neljä vuotta, ja olen viihtynyt kaupungissa paremmin kuin hyvin. Joensuusta löytyy kaikki, mitä tarvitsen, ja pari erityismainintaakin on syytä jakaa:

• Ykköstyypin diabeetikkona olen saanut huipputason hoitoa, ja näiden vuosien aikana olen oppinut sairaudestani myös paljon uutta. Onneksi en kuitenkaan joudu luopumaan hoitosuhteestani, sillä insuliinipumppupotilaana jatkan edelleen keskussairaalan asiakkaana myös muuton jälkeen.
• Pohjois-Karjalan Seurakoirat (PoKS ry) on ollut minulle ja Onni-koiralleni huippuseura agilityn harrastamiseen. Hieno halli ja loistavat ohjaajat sekä tietysti muut harrastajat ovat tarjonneet ympäristön, jossa olemme saaneet kehittyä omassa tahdissamme yhteisestä harrastuksesta nauttien. Varsinkin tämänhetkinen ryhmämme on ihan mahtava porukka, ja olemme päässeet paljon eteenpäin viime kuukausina. Olisi hirveän sääli jättää rakas harrastus muuton myötä, joten yritän varmaankin syksyllä ajella Kesälahdelta käsin treeneihin kerran viikossa, kun kuitenkin Joensuussa tulee käytyä opiskelujenkin takia aina toisinaan.

Opintoni Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella jatkuvat vielä ainakin ensi syyslukukauden ajan. Tavoitteeni on saada luokanopettajan opinnot viimeisteltyä jouluun mennessä. Läsnäoloa edellyttäviä opintoja on kuitenkin niin vähän, ettei minun niiden takia tarvitse asua Joensuussa. Tänne Mäntyniemeen minun on saatava aikaiseksi sopiva työtila, jossa voin rauhassa keskittyä gradun kirjoittamiseen ja muihin hommiini, kun kerran yliopiston kirjastolle ei enää noin vain lähdetäkään.

Täällä on myös jatkuvasti niin paljon muutakin puuhaa, että kouluhommien tekeminen vaatii epäilemättä melkoista keskittymistä ja sitoutumista. Joensuussa on ollut helppo paneutua (niin halutessaan...) vain opiskeluun, kun häiriötekijät ovat olleet varsin olemattomia.

Viimeiset kaksi vuotta olen asunut Rantakylässä, joka kenties hieman kyseenalaisesta maineestaan huolimatta on osoittautunut tosi viihtyisäksi paikaksi. Keskustaan ja yliopistolle pääsee nopeasti polkupyörällä, autolla tai bussilla, joka olikin ilahduttavan näppärä kulkuväline etenkin kotiovelta rautatieasemalle ja takaisin kulkiessa. (En tosin käsitä, miksi aloin käyttää bussia vasta viime vuoden loppupuolella, siihen asti kuljin junalle muutaman kilometrin matkan aina kävellen tai pyörällä kaikkine tavaroineni ja koiran kanssa, vaikka bussipysäkki tosiaan sijaitsi aivan vieressä... No, kaikkea sitä oppii!)

Rantakylässä on ihanat lenkkeilymaastot, ja asuntoni pihasta pääsee suoraan metsäisille lenkkipoluille. Joen rantaan on kivenheiton verran matkaa, ja rantametsiköissa olemmekin ulkoilleet Onnin kanssa joka päivä. Kaupat ovat ihan lähellä, eikä minua tosiaan ole haitannut noin viiden kilometrin matka Joensuun keskustaan ja yliopistolle.

Olen tänä keväänä myös tutustunut uusiin ihmisiin Joensuussa, tai ehkä pikemminkin "vanhoihin uusiin", kun kyse on Savonlinnan aikaisista koulukavereista. Joka tapauksessa kevät on monella tapaa ollut tosi mukavaa aikaa, vaikka vaikeampiakin vaiheita on tullut vastaan. Kaverit ovat olleet isossa osassa tuomassa iloa ja naurua arkeen silloin, kun sitä eniten on kaivannut. Kesälahdella asuessa gradutreffit ja lounastapaamiset epäilemättä vähenevät, mikä on melkoinen harmi. Mutta toisaalta minulle on sohva tarjolla Joensuussa, jos joskus täytyy siellä yöpyä, ja siihen tarjoukseen varmasti tartunkin syksyllä jonkun kerran.

Onnikin pääsi mukaan gradutreffeille Jokiasemalle, ja sai ainakin nauttia auringosta kyllikseen!

Onneksi Joensuu ei ole kaukana Kesälahdelta ja toisin päin. Matkaan kuluu kesänopeuksilla tunnin verran, eikä se tunnu liian pitkältä, kun ei kuitenkaan tarvitse ajella väliä joka päivä. On mahdotonta sanoa, millaiseksi arki muodostuu pidemmän päälle Mäntyniemessä asuessa. Aika näyttää, mutta fiilikset ovat hyvät. Koti on kuitenkin ollut täällä jo pitkään.